perjantai 20. marraskuuta 2015

Disinformaatioyhteiskunta

Marraskuun alussa SVT Nyheter uutisessa professori Jesper Strömbäck väittää, että on harhaanjohtavaa kutsua yhteiskuntaamme informaatioyhteiskunnaksi. Hän kommentoi jutussa, että vaikka meillä on aina vaan enemmän medioita käytössämme, informaatio ei ole sen laadukkaampaa. Disinformaatioksi hän määrittelee väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämisen. Osa tiedosta on vain selkeästi irrelevanttia tiedon passiiviselle vastaanottajalleen. Olemme keskellä disinformaationyhteiskuntaa, jossa jokaisen omalla vastuulla on varmistaa vastaanottamansa tiedon oikeellisuus ja luotettavuus. Ja tämä on hyvin haastavaa monellekin nykypäivän kansalaiselle. 

Ai Weiwein 'Uudelleenkokoaja'.
Kuva: A. Ojaranta
Trollaus on myös sana, joka on viimeistään tämän vuoden aikana avautunut monelle uutismedian seuraajalle. Tosin sama asia on ennen tunnettu propagandana. Vanhempieni sukupolven ihmiset ymmärtävät tietenkin sodanaikaisen propagandan todellisuuden ja tunnistavat kylmänsodan aikaisen propagandan. Tämän hetkinen trollaus oli silti heille vielä vieras termi. Miten kansakoulun käynyt kadun mies tunnistaa trollauksen? 

Yle raportoi muutama viikko sitten, miten osa kansalaisista luottaa mieluummin esim. MV-lehteen kuin valtamediaan (linkki). Ja MV-lehtihän on siis, pardon my french, Mitä Vittua-niminen lehti. Elämmekö aikoja, että osa ihmisistä on todellakin niin lopen uupuneita uutisiin, suurimmaksi osaksi kun ne nyt masentavia ovat, että mikä vaan kelpaa tilalle, totuudesta viis? Samoihin aikoihin uutisoitiin, että kuudesluokkalaisilla oli tutkimuksissa vaikeuksia erottaa tiedonhaun yhteydessä verkkoteksteissä pois kaupallinen aines (linkki). Miten nuori osaa erottaa trollin tekemän koukun median virrasta?

Lähdekriittisuudestä on tullut taito. Ääriesimerkkinä reilun vuoden takainen trollaus, jossa Steven Spielberg poseerasi maassa makaavan 'dinosauruksen' raadon edessä (linkki). Hurjan monet ihmiset pitivät Spielbergiä kuvan perusteella julkeana salametsästäjänä. Osa ei ehkä tunnistanut dinosaurusta sarvikuonosta?  Näytin tämän videon opiskelijoilleni ja eräs opiskelijoistani huusi, "they'r doomed". 

Jani Leinonen, 'Seven Deadly Sins'. A. Ojaranta
Kävin marraskuun alkupuolella Helsingissä ja vietin museopäivän Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulussa ja kiinalaisen toisinajattelijan Ai Weiwein teosten parissa. Ensimmäinen taiteilija on joutunut kaupallisten toimijoiden hampaisiin kansainvälisellä mittakaavalla mestattuaan Ronald McDonaldin ja jälkimmäinen taiteilija on viettänyt taiteensa takia aikaa vankilassa ja kotiarestissa. Päivä teki minuun todella suuren vaikutuksen. 

On kysymys kaupallisista toimijoista tai ns. vaihtoehtomedian toiminnasta, mielikuvilla pelataan. On sitten kyse McDonland's:n terveellisestä ruoasta tai Fairy-pesuainemainosten vihreistä ja vehreistä niityistä. Mielikuvat joko vahvistavat uskoamme asioihin tai tuovat esille vastenmielisyyttä. Karu totuus voi usein olla jotain, mistä et pidä.

Mielikuvat on usein helpommin pureskeltavissa kuin totuus kuvan takana. Ne uutiset, mitkä vahvistavat omaa maailmankuvaamme, ovat helpoimpia sulattaa. Valitettavasti. Mene nyt heti vaikka Twitteriin seuraamaan puoluetta, jota et ikinä äänestäisi! Ota vastaan myös toisenlaista tietoa! Disinformaation takia mediakasvatus ja lähdekritiikki on arvossa huimassa tulevaisuudessa. Kuvanlukutaito, keskustelu, koulut ja kirjasto tärkeässä roolissa!

maanantai 2. marraskuuta 2015

OPS2016 matkasaarnaajat samassa setissä!

Kokkolassa vietettiin 28.10. monilukutaitopäivää. Minun tulee käytyä nykyään joka paikassa vain pelkkinä pikapyrähdyksinä. Tämä selkeästi enteilee ensi kesälle rengasmatkaa! Paikan päälle Kokkolaan oli saapunut runsas osallistujajoukko ja lisääkin olisi ollut tulossa. Harmiksi kuulimme, että kouluissa langetetut sijaiskiellot olivat huomattavasti verottaneet opettajien osallistumista. Eräällä tavalla tilaisuuden teki harvinaiseksi se, että olimme Päivi Jokitalon kanssa kummatkin päässeet paikalle samaan aikaan. Oli hauska nähdä kollegaa, vaikkakin pikaisesti, ja kuulla hänen näkökulmaansa OPS2016 asiaan.

Opetushallituksen opetusneuvos Minna Harmanen johdatti meidät asiaan ja saimme aikaiseksi innostavia keskusteluja monilukutaidosta, uusista viestintävälineistä ja myös siitä, miten välineet tänä päivänä voimakkaasti muokkavat viestintäämme. Yle uutisoi 23.10., että nuoret kokevat jopa pisteen käytön mm. Snapchat viesteissä passiivis aggressiiviseksi (lue lisää). Mielenkiintoinen kysymys oli, että miten me niin sanottu vanhempi sukupolvi määrittelemme mitä kirjoittaminen ja viestintä on, miksi sen pitäisi olla sitä mitä se meidän aikana oli? Tämä on nuorille yhtä todellista kuin mitä meidän nuoruuden aikainen viestintä oli meille.

Päivi Jokitalon esitelmää odotin innolla, koska tiesin hänen keränneen tietoja siitä, miten kirjastot ja koulut ovat lähteneet yhdessä kehittelemään paikallisia opetussuunnitelmia. Oli todella ilahduttavaa huomata, että hienoa työtä tehdään pitkin maata! Kiitokset Päiville, joka tutkailee OPS uudistusta jo toista kierrosta. Jännittävää on huomata se, että edellisen OPS:n suuri muutos on yhä eräällä tapaa muutoksen kohteena; opetuksen digitalisointina tällä kertaa.

Oma vetoni käsitteli informaatiolukutaitoa monilukutaidossa ja sitä, miten kaikki eräällä tavalla kilpistyy informaatioon ja tiedon hallintaan elämässämme. Tätä kaiken takana olevaan kansalaistaitoa ei saa tässäkään yhteydessä vähätellä. Ja olen tehnyt erään asioita helpottavan havainnon: on hyvä, että meillä on nyt monilukutaito. Media-alan akateemiset ovat usein kyseenalaistaneet minun informaatiolukutaito-termin käyttöä, ja he ovat ehdottaneet mediakasvatusta ns. sateenavarjotermiksi. Informaatioalan tutkijat taas ovat sitä mieltä, että informaatiolukutaito on kattotermi. Nyt voimme suosiolla jättää käsite-mittelön akateemisille areenoille ja puhua kaikki monilukutaito termin puolesta. Silloin kaikki tiedämme mistä puhutaan OPS yhteydessä.

Eräs opus näytti olevan tällä kertaa kaikkien lähdeluettalossa: Monilukutaito kaikki kaikessa. Kirja on juuri äskettäin julkaistu ja verkossa vapaasti saatavilla. Opus käsittelee monilukutaitoa hyvin monen kouluaineen näkökulmasta ja on oleellista luettavaa kaikille, jotka haluavat todella ymmärtää, mitä monilukutaito oppiaineissa oikein tarkoittaa. Vahva suositus!

Kiitokset, Kokkola! Esitys linkitettynä tänne.