Kirjasto saisi nostaa häntäänsä, kuka sen muuten tekisi?

Taru Pätäri Turun kulttuurilautakunnasta kävi tänään 'Toimiminen julkisyhteisössä' -kurssilla puhumassa ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoille toimimisesta kunnallispoliitikkona ja lautakunnan jäsenenä. Pyysin häntä kertomaan meille, mitä asioita kunnallispäättäjä haluaa kuulla kirjastosta, kun kirjaston asioista päätetään.

Saimme kuulla, että kirjasto on vähän liiankin hiljaa. "Harva lautakunan jäsen tietää mitä siellä kirjastossa oikeasti nykyään tapahtuu. Monelle se on vielä kirjojen lainausta ja palautusta." Minua tämä ei kuitenkaan yllättänyt. Kirjastossa on taitavaa ja tunnollista väkeä töissä, jotka enemmän kuitenkin ovat taitavia asiantuntijoita pitämättä itsestään sen enempää meteliä. Sille olisi kuitenkin tarvetta, sille metelille nimittäin.

Keskusteluissa havaittiin myös se, että kirjastolaiset eivät myöskään tunne lautakuntien jäseniä. Turussa lautakunnan jäsenet ovat tehneet kierroksia lähikirjastoissa, kun on ollut tarpeen päättää kirjaston asioista. Pätäri myös ihmetteli, miten vähän yhteydenottoja heille kirjastoasioissa tulee. Määrä on lähes olematon.

Hän kehottaa kirjastoja konkretisoimaan työtään,

1. näyttämään mitä kirjastoissa tehdään, mitä työ pitää nykyään sisällään; 
2. mitkä ovat työn solmukohtia ja mitkä ovat toimivia juttuja; 
3. kehittämienn näkyväksi
4. suora yhteyden ottaminen päättäviin ryhmiin

Listaan hän lisäsi vielä monilukutaidon ja tulevan uuden opsin, jonka myötä hän uumoilee koulujen ja kirjastojen yhteistyön kasvavan entisestään. 

Itse lisäisin listaan vielä erään ajatuksen. Se muoto, missä tietoja, laskelmia ja niin sanottuja toimintalukuja päättäjille esitellään, pitäisi olla visuaalisempi. Kirjastojen keräämät laatumittarit ja toimintamittarit ovat kvantitatiivisia. Mutta entä kirjastojen kvalitatiivisen toiminnan mittaaminen? Visualisointi, kuvitteellisten käyttäjä profiilien esille tuominen, käyttäjien kiitokset ja kehut näkyviksi, kirjaston todelliset osaajat eli kirjastolaiset esille! Avoimia ovia, päättäjät kirjavinkkaukseen tai satutunnille, päättäjien tet-harjoittelua; ajatus saa lentää!

Ville Tolvanen viikonlopulla blogissaan kirjoitti miten tullaan asiantuntijasta vaikuttajaksi. "Ymmärrät kun ryhdyt tekemään ja huomaat, että pahinta mitä voi tapahtua on asioista vaikeneminen. Vaikeneminen ei ole vaihtoehto, koska silloin luovut sinulle annetusta oikeudesta käyttää valtaa. Vaikenemalla päätät antaa muiden vaikuttaa asioistasi."

Suomen kirjastoissa tehdään huikean hyvää ja laadukasta työtä, kyllä kaikki saisivat nyt olla sitä omaa häntää nostamassa!

Maanantaimiettein,

Anu